Timanttiliiga Lausanne taisteli rankkasateessa – urheilijat äärirajoilla liukkailla kentillä
Lausanne ei keskiviikkona tarjonnut urheilijoille pelkkää sveitsiläistä idylliä. Kun yleisurheilun Timanttiliiga saapui kaupunkiin, vastaanotto oli kaikkea muuta kuin lempeä – rankkasade muutti stadionin suorituspaikat hetkessä liukkaiksi ansakuopiksi, ja jokaisesta suorituksesta tuli arvaamaton koettelemus.
Se ilta oli muistutus siitä, että vaikka koko maailma valmistautuisi huipputekniikalla ja viimeistellyillä areenoilla, luonto pitää yhä viimeisen sanan.
Kenttälajit veden armoilla
Kaikkein vaikeinta oli kenttälajeissa. Pituushyppypaikka näytti pikemminkin lammelta kuin kilpakentältä, ja vesi piti kauhoa hätäpäissään pois ennen hyppyjä. Siitä huolimatta ongelmat jatkuivat. Yle Urheilun asiantuntija Jaakko Ojaniemi kuvaili näkyä tyrmistyneenä: *“Siellä lankun osia jo irtoili, kun ponnistettiin.”*
Liukkaat pinnat toivat ongelmia myös heittolajeihin. Kun kiekko tai kuula lipsuu kädestä millisekunnin liian aikaisin, tuloksena voi olla paitsi epäonnistunut suoritus, myös vakava riski urheilijalle itselleen.
Seiväshyppy pysähtyi seinään
Yksi laji ei sateessa enää onnistunut. Seiväshyppy tunnetaan muutenkin herkkänä kilpailuna, ja märissä olosuhteissa riski kasvaa suoraan hengenvaaralliseksi. Lausanne vahvisti asian, kun naisten seiväskisa jouduttiin keskeyttämään 435 sentin korkeuden jälkeen.
– *“Seiväs on ainoa laji, jossa sade tekee kilpailun oikeasti vaaralliseksi,”* Ojaniemi alleviivasi.
Muut lajit sinnittelivät loppuun asti, mikä kertoo yleisurheilun luonteesta: laji taipuu olosuhteiden mukana, mutta harvemmin antaa periksi kokonaan.
Juoksuradalla kivikovaa tahtia
Vaikka kenttälajeissa ropina teki tuhojaan, radalla ei jääty säästelemään. Juoksijat venyivät yhä huipputuloksiin – heidän haasteensa oli lähinnä pysyä lämpimänä ja säilyttää räjähtävyys märällä pinnalla.
Vesieste muistutti enemmän tulvikanavaa kuin kisarataa, kun 3 000 metriä esteitä taisteltiin loppuun. Ja vaikka radalla lainehti paikoin isoja lätäköitä, Belgian Isaac Kimeli kiri lopulta voittoon 5 000 metrillä.
Varovaisuus ennen suuria koitoksia
Olosuhteet pakottivat urheilijat jatkuvaan arviointiin: kannattaako ottaa riski loukkaantumisesta ennen tulevia arvokisoja? Useimmat päättivät jatkaa, mutta joillekin järki voitti kilpailuvietin.
Ojaniemi muistutti, että lopullinen päätös jää usein urheilijalle itselleen – joskus rohkeinta onkin astua sivuun.
Sateen koulimia matkalla kohti MM-kisoja
Lausannen kisat jäävät historiaan kenttälajien epätoivoisista yrityksistä pysyä sääolosuhteiden perässä – ja toisaalta juoksuradan sitkeydestä, joka pyyhki sadetta kasvoilta kilpavauhdin turvin.
Ilta tarjosi draamaa, yllätyksiä ja tarinoita, joista urheilun taika syntyy. Ja vaikka sade vei mennessään osan loistosta, se myös kovetti urheilijat pykälää valmiimmiksi seuraaviin suurkisoihin. Luonto haastoi – ja he vastasivat parhaansa mukaan.
Vaihtoehtoiset otsikot
- Kun sade vie vallan: Lausanne testasi yleisurheilijat äärimmilleen
- Pituushyppylankku petti ja seiväs keskeytti – Timanttiliigan rankkasadeilta
- Dramaattinen ilta Sveitsissä: kuka selviytyi, kuka luovutti?