Suomalaisen painin kriisi ja uusi suunta – miten rakennetaan tie menestykseen uudelleen

Kun Marko Korpela nimitettiin Suomen painimaajoukkueen päävalmentajaksi lokakuussa 2024, moni lajin sisällä yllättyi. Hänen taustansa ei täysin vastannut odotuksia, jotka liittyivät huipputason menestyksen rakentamiseen – erityisesti miesten maajoukkueessa. Alle vuoden kuluttua Korpela jättäytyi tehtävästään vedoten henkilökohtaisiin syihin, mutta todellinen syy piili urheilijoiden murskaavassa kritiikissä, joka tuli ilmi huippu-urheiluinstituutti Kihun kanssa toteutetussa kyselyssä.

Kritiikkiä ilman filtteriä

Kysely paljasti, että valmennus koettiin laajasti epäselväksi ja epäammattimaiseksi. Korpelan rooli jäi monelle epäselväksi – ei tiedetty, mitä hän teki tai miten se auttoi. Palautteesta nousi esiin seuraavat keskeiset ongelmat:

• Valmennuksen epäselvyys ja epäjohdonmukaisuus
• Heikko kommunikaatio urheilijoiden kanssa
• Valmentajan kokemuksen ja osaamisen epäilyt

Urheilijat eivät kokeneet saavansa tukea tai suuntaa, ja varsinkaan matkaa huipulle ei nähty Korpelan alaisuudessa realistisena. Tämän lisäksi myös tulokset kertoivat karua kieltä: viimeisestä MM-mitalista on kulunut 14 vuotta ja olympiamenestystä ei ole ollut sitten Ateenan 2004 kisojen.

Muutoksen hetki

Korpelan eron jälkeen Painiliitto päätti olla toistaiseksi nimittämättä uutta päävalmentajaa. Taloudelliset realiteetit olivat taustalla, mutta vielä tärkeämpää on, että vastuun jako annettiin kahdelle kokeneelle nimetylle:

• Marko Yli-Hannuksela
• Veli-Karri Suominen

Nämä nimet tunnetaan painipiireissä ja heidän odotetaan palauttavan ainakin osittain urheilijoiden luottamuksen valmennukseen. Samalla he toimivat sillanrakentajina kriisin keskellä olevan suomalaisen painin uudistustyölle.

Paluuta ei ole – mutta suuntaa voi vaihtaa

On selvää, että suomalainen paini tarvitsee syvällisen uudelleenarvioinnin. Tärkeimmät kysymykset liittyvät siihen, miten valmennus kykenee tukemaan urheilijaa yksilönä, sekä millainen polku vie junioreista kansainväliselle huipulle. Tulevaisuuden valmennuksen pitää olla:

1. Selkeästi johdettua ja läpinäkyvää
2. Urheilijalähtöistä ja kuuntelevaa
3. Aitoon osaamiseen pohjautuvaa

Korkean tason urheilussa ei riitä, että osataan painiliikkeet – on osattava myös sytyttää urheilija. Luottamus, vuorovaikutus ja intohimo ovat ratkaisevia kompassisuuntia.

Katse kohti syksyä

Syksyn MM-kisat Zagrebissa tarjoavat ensimmäisen mahdollisuuden arvioida suuntaa. Onko uusi väliaikaisratkaisu rakentanut pohjaa luottamukselle? Ovatko urheilijat valmiita vastaamaan yhteiseen tavoitteeseen ja pystyykö valmennus herättämään sen kipinän, jota menestys edellyttää?

Menestyvä painimaa toimii kuin saumaton tiimi – valmentajan ja urheilijan välillä on oltava yhteinen kieli ja päämäärä. Aina se ei tarkoita vaihtaa koko järjestelmää, mutta joskus juuri sitä tarvitaan. Tärkeintä on, että kyseessä ei ole yksittäinen reaktio huonoon tilaan, vaan alku syvemmälle uudistukselle.

Yhteenveto

• Marko Korpela jätti päävalmentajan tehtävän alle vuoden jälkeen urheilijoiden vahvan kritiikin vuoksi.
• Painiliiton kysely toi esiin epäammattimaisuuden ja epäselvän valmennuksen vakavana ongelmana.
• Syksyn MM-kisoihin mennään ilman päävalmentajaa, vastuussa ovat Yli-Hannuksela ja Suominen.
• Suomalaisen painin on rakennettava uudelleen valmennusmalli, joka yhdistää urheilijalähtöisyyden, asiantuntemuksen ja yhteisen kielen.

Miten sinä rakentaisit uudelleen suomalaisen painin? Mikä olisi ensimmäinen askeleesi – ja mitä säilyttäisit, mitä hylkäisit? Ota osaa keskusteluun ja jaa ajatuksesi.