Neljä suomalaista huipulla – yleisurheilun uusi nousukausi ja jännitys kohti Tokion MM‑kisoja
Suomalaisessa yleisurheilussa eletään nyt poikkeuksellisen jännittäviä aikoja. Miesten MM-kisarintamalla on nimittäin nähty kehitys, joka tuo lajiin uutta kipinää ja kilpailuhenkeä: kärkitaistelu ei ole enää yhden tai kahden urheilijan harteilla, vaan mukana on neljän miehen rintama.
Tämä muuttaa asetelmaa täysin. Nyt ei riitä pelkkä yksittäinen onnistuminen tai yksi hurja kisa. Jokainen hyppy, jokainen heitto ja jokainen ratajuoksun askel voi ratkaista, kuka on paitsi paras suomalainen, myös se, joka onnistuu nappaamaan paikan mitalitaistelussa.
Yksi nimi ei enää riitä
Jos katsotaan taaksepäin, suomalaisessa miesten yleisurheilussa on usein ollut yksi selkeä ykkönen – se, jonka harteille kaikki katseet kohdistuvat suurissa arvokisoissa. Nyt tilanne on toisenlainen.
Kärkeen on noussut neljä miestä, kiitos kahden asian:
- Uusien kykyjen nousu. Nuoremmat urheilijat eivät enää pelkästään haasta, vaan taistelevat tosissaan samoista sijoista.
- Kokeneiden taso. Konkarit eivät ole väistyneet, vaan pitäneet pintansa – mikä tekee tilanteesta entistä kiehtovamman.
Lisäksi loukkaantumisia on ollut vähemmän ja valmennuksessa on panostettu oikeisiin asioihin. Kun useampi suomalainen nousee samalle kansainväliselle tasolle, voimasuhteet elävät ja kilpailu pysyy tiukkana loppuun asti.
Mestariksi kohoaa se, joka kestää paineet
Kauniisti sanottuna suomalaisessa yleisurheilussa eletään pientä sisäistä vallankumousta. Tokion MM-kisoissa kaikki nämä neljä tietävät, että onnistunut päivä voi tarkoittaa paitsi omaa läpimurtoa, myös lopullista sinettiä kotimaiseksi ykkösnimeksi.
Mutta kuka nousee – ja millä tavalla?
- Kuka säilyttää kylmät hermot, kun finaali ratkeaa viimeisillä suorituksilla?
- Kenen kohdalle osuu täydellinen päivän kunto?
- Miten tukitiimit osaavat virittää urheilijansa fyysisesti ja henkisesti juuri oikeaan iskuun?
Nämä kysymykset tekevät asetelmasta sähköisen ja jännittävän niin yleisölle kuin urheilijoille itselleen.
Välähdys menneistä kultakausista
Monet lajia seuraavat muistavat varmasti 1980- ja 1990-luvun keihäsmiehet – useampi suomalainen heittäjä samassa kisassa, kaikki maailman huippuja. Tämän päivän asetelma muistuttaa hieman sitä, mutta laajemmin: nyt ei puhuta vain yhdestä lajista, vaan useammasta.
Juuri tähän suomalainen yleisurheilu on kaivannut uutta kipinää. Kun ei tarvitse luottaa yksittäiseen nimeen, vaan mukana on useampi uhka mitali- ja finaalipaikoille, katsojat elävät mukana aivan eri tavalla – aina alkukierroksista asti.
Katse kohti Tokiota
Seuraava etappi on tietenkin Tokion MM-kisat. Yksi näistä neljästä voi hyvinkin napata mitalin, mutta ehkä vielä merkittävämpää on kokonaiskuva: suomalainen miesten yleisurheilu näyttää elinvoimaisemmalta kuin hetkeen.
Jos kehitys jatkuu, näemme jatkossa yhä enemmän suomalaisia arvokisojen finaaleissa. Tämä taas kiristää kotimaisia karsintoja – jo pelkkä paikka joukkueeseen vaatii huippusuorituksia. Se nostaa tasoa kautta linjan ja sytyttää niin yleisön, median kuin koko urheiluyhteisön.
Toivo elää isompana kuin vuosiin
Neljän miehen nousu kärkeen ei ole vain tilastollinen nippelitieto, vaan merkki jostain suuremmasta: suomalainen yleisurheilu elää ja sykkii uudella tavalla. Tokion illat paljastavat, kuka lopulta nousee parrasvaloihin. Mutta riippumatta yksittäisestä mitalista, tämä vaihe on jo nyt yksi lupaavimmista käänteistä suomalaisessa yleisurheilussa pitkään aikaan.
Kysymys lukijalle: ollaanko me uuden nousukauden kynnyksellä, vai pitäisikö vielä odottaa arvokisamitalia ennen suuria johtopäätöksiä?