Aston Villa katkaisi kivuliaan maalittoman putkensa mutta Sunderland tasapeli paljasti syvät ongelmat

Aston Villan kauden alku ei ole ollut mitään sellaista, mitä fanit tai valmentaja Unai Emery odottivat. Viime kevään sensaatiojoukkue, joka nousi komeasti kuudenneksi ja sai paikan Euroopan kentille, on tällä kaudella näyttänyt täysin toisenlaiset kasvot: jähmeän, ideattoman ja ennen kaikkea maalittoman.

Neljä ensimmäistä liigapeliä ilman osumaa venytti Villan kuivan kauden 534 peliminuutin mittaiseksi – luvuksi, joka kuulostaa enemmän putoamista vastaan rämpivän joukkueen tilastolta kuin eurohaaveita elättelevän seuran. Mutta sunnuntaina Sunderlandia vastaan putki katkesi vihdoin ja viimein.

Se helpotuksen tunne ei kuitenkaan kestänyt kauan.

Vihdoin maali – helpotus kaikui katsomon läpi

Kun kello oli tikittänyt ottelussa 67 minuuttia, puolustaja Matty Cash pamautti pallon sisään ja Villa-fanit saattoivat viimein kohottaa kätensä ilmaan. Maalin merkitys oli enemmän kuin pelkkä johto-osuma: se oli koko joukkueelle ja kannattajakunnalle kollektiivinen huokaus. Yli puoli tuhatta minuuttia jatkunut painajainen oli ohi.

Mutta jos Villa oli saanut sytykkeen uuteen alkuun, Sunderlandilla ei mennyt kauaa sammuttaa liekkiä. Kahdeksan minuuttia myöhemmin ranskalainen Wilson Isidor tasoitti – ja Villa oli taas lähtöruudussa. Peli päättyi 1–1, ja lopputulos tuntui kodittomalta: ei tappio, mutta ei todellakaan voitoksi riittävä.

Ylivoima jäi hyödyntämättä

Olosuhteet olivat Villa-leirin näkökulmasta niin otolliset kuin vain voi toivoa. Sunderlandin Reinildo Mandava ajettiin ulos jo avausjakson lopulla törttöiltyään itselleen punaisen kortin. Emeryn miehistöllä oli siis yli 55 minuuttia aikaa tehdä tuhojaan miesylivoimalla.

Silti hyökkäyspeli jumitti. Mahdollisuuksia kyllä oli, mutta ratkaisevat hetket kaatuivat epätarkkoihin viimeistelyihin ja Sunderlandin maalivahdin venymisiin. Niinpä Villa poistui kentältä yhdellä pisteellä – ja valtavalla määrällä kysymyksiä.

Mikä Aston Villassa mättää?

Viime kaudella Emery sai joukkueensa pelaamaan organisoidusti ja rohkeasti. Nyt peli näyttää varovaiselta ja tahmealta. Pallo kiertää hitaasti, wingereiltä puuttuu terävyys, ja Ollie Watkins kärjessä jää liian yksin ilman kunnollista pallonsyöttöä. Jopa uudet hankinnat, joiden piti sytyttää joukkue, ovat vielä etsineet paikkaansa.

Tilastot kertovat karua kieltä:

• Neljään otteluun ei maaliakaan – ja nyt viidestä pelistä kasassa vain kolme osumaa kaiken kaikkiaan.
• Hyökkäystehot ovat pudonneet jyrkästi viime kauteen verrattuna.
• Puolustus toimii vielä kelvollisesti, mutta hyökkäyspelistä on kadonnut itseluottamus ja luovuus.

Jos suunta ei muutu pian, eurohaaveet voivat kadota ennen kuin kausi ehtii kunnolla vauhtiin.

Piste kuin voitto Sunderlandille

Entä sitten Sunderland? Nousijan näkökulmasta 1–1 tulos tuntui melkein samalta kuin voitto. Tätä joukkuetta ei moni odottanut liigaan palattuaan haastamaan suurseuroja, ja silti se onnistui pelaamaan tasaväkisesti paljon kalliimpaa miehistöä vastaan – vieläpä alivoimalla suuren osan pelistä.

Manageri Tony Mowbray voi olla ylpeä siitä, että hänen joukkueensa ei lannistunut, vaan kampesi tasoihin ja kesti loppuhetkien paineen.

Sarjataulukko ja katse tulevaan

Viiden kierroksen jälkeen Aston Villan pistesaldo on vain kolme. Se on murskaava kontrasti niihin odotuksiin, joita kesällä ladattiin. Sunderland puolestaan kelluu keskikastissa, mikä on nousijalle hyvä saavutus.

Samaan aikaan muualla liigassa nähtiin maaliton Bournemouth–Newcastle -tasapeli, mutta illan iso katse kohdistuu huippuotteluun Arsenal vastaan Manchester City.

Lopulta

Aston Villa sai vihdoin lopetettua piinaavan, yli kahdeksan tunnin mittaisen maalittoman putkensa. Mutta se, että pitkään odotettu maali ei kantanut voittoon edes miesylivoimalla nousijaa vastaan, kertoo paljon isommasta ongelmasta.

Kysymys kuuluu: voiko Villa vielä löytää viime kauden loiston ja kavuta kohti kärkisijoja – vai onko luvassa synkkä, kriisiksi äityvä sesonki?